6.5.15 palasimme Cherbourgiin. Matka meni aika tavallisesti, eli lento Helsinki-Pariisi, siitä lentoaseman terminaalista junalla Gare du Nordiin, vaihto toiseen junaan ja pysäkkiväli st Lazareen. Sieltä lähtee suora juna Cherbourgiin ja reilun kolmen tunnin ajon jälkeen pääteasemalla pois. Kuulostaa monimutkaiselta mutta kyllä se aika näppärästi meni.
Suomesta lähtiessä oli aika paha olo. Tunsin kun kuume nousi ja niin se tekikin. Matkasin yli 39°C kuumeessa ja se ei ollut kivaa. Päästyämme veneelle makasinkin 4 päivää kuumeessa poistumatta veneestä. Tiaan tauti ei pahemmin tarttunut, oli vain päivän kuumessa.
Norjalainen naapurimme kertoi meille heidän käymänsä keskustelun. Naisen mukaan meidän veneeseen oli ilmestynyt Suomen lippu, jota aikaisemmin ei ollut. Mies väitti, että lippu on ollut siinä koko ajan koska veneessämme ei ole ollut mitään liikettä moneen päivään.
Yhtenä aamuna kömmimme ulos veneestä ja heidän naamansa venähti. Oletteko olleet neljä päivää veneessä heidän siitä tietämättä? Laitoimmeko lipun kun tulimme?
Mies piti kannastaan kiinni, että lippu oli ollut salossa koko ajan vaikka kerroimme laittaneemme sen saavuttuamme. Näinkin voi käydä.
Tuuelen suunnan käännyttyä pois pohjoisesta pääsimme viimein jatkamaan matkaamme. Olemme aikataulusta myöhässä sairastelun vuoksi, joten viive on otettava ajamalla takaisin. Tarkoittaa sitä, että pysähdykset vähenevät entisestään.
Purjehdimme Cherbourgista suoraan Ijmuideniin Hollantiin reilut 298 nm. Matka keskeytyi ainostaan kerran, kun tulli ja poliisi nousivat veneeseemme tekemään tarkastusta. He eivät ilmoitelleet tulostaan, vaan kumiveneellä suoraan ajo kylkeen, miehet kannelle ja sitten päivää. Sisätiloihin pyysivät lupaa mennä. Tehtävä oli heille rutiinia, meille se oli mukava tapahtuma rutiinien keskelle. Toivotimme toisillemme mukavaa päivän jatkoa ja he jatkoivat matkaansa seuraavaan veneeseen.
Yö Ijmuidessa ja kohti seuraavaa etappia Kieliä. Matkaa n. 220 nm. Saapumisemme Kieliin osui hankalasti kanavaan ajoa ajatellen. Olisimme joutuneet odottamaan useita aamuyön tunteja kanavan edustalla ennen kuin sulkuportit olisivat auenneet. Kanavassa eivät pienveneet saa ajaan pimeän aikana.
Päätimme klo 00.50 että menemme Cuxhaveniin 17 mailin päähän Kielistä tuttuun satamaan viettämään loppuyön. Päivällä klo 16 jatkoimme matkaa Kieliin vahvassa vastavirrassa!
Klo 21 tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuihin sisään ja klo 21.30 ajoimme veneemme Brunsbuttelin pieneen satamaan. Laiturilla oli mielestäni melko sopiva vapaa rako. Aloin pakittamaan siihen ja tuntui, että tila vain pieneni. Tia sanoi, että vene ei mahdu tähän. Niin minustakin alkoi vaikuttaa, mutta kun pakitus on kerran aloitettu niin viedään se loppuun saakka. Edessämme oli viikon vanha Hanse 345, johon hyvin pian tuli porukkaa kannelle. Kysyivät aiommeko sovittaa veneen tähän. Vastasin, että kyllä se siihen sopii. Lopulta hieman naapureiden köysiä löysäten veneemme etu- ja takapuolelle jäi vielä kymmensenttiset tilat! Naapurit kysyivät tulemmeko Ranskasta, koska siellä autot ängetään juuri samalla tavalla. Vastasin, että Suomesta, jossa opetetaan tehokkuutta ja pyritään jättämään turhat välit pois. Koko porukka rupesi nauramaan.
16.5.15 KIELIN KANAVA
Kanavan ajo on kuin ajelisi Porvoon jokea. Tapahtumia ei ole juuri nimeksikään ja matkaa on 52,5 nm. No, tapahtumiksi voidaan toki lukea valtavien konttilaivojen ohitukset ja kohtaamiset 10 metrin etäisyydeltä. Ensi kertaa tilanne voi hirvittää mutta kaikkeen tottuu!
Vettä sataa ja on kylmä. Autopilotilla ei voi ajaa, koska kanava mutkittelee. Kanavan puolelta toiselle ajelevat lossit pitävät siitä kun näkevät siviliveneitä. Aina kun ollaan lähellä, heille tulee tarve lähteä toiselle puolelle. Tuntuu että ajavat kiusaksi eteen, mutta eivät he varmaan näin tee.
Kielin kanavamaksu maksetaan pohjoispäässä. Muistan kahdelta edelliseltä kerralta, että maksamisen kanssa tulee yleensä kiire. Maksukoppi on lähellä jos sulkuportti on kiinni ja siitä pääsee kävelemään sulun toiselle puolelle. Mutta jos asia ei ole näin, kiertomatka on todella pitkä.
Olin menossa maksamaan kun mies tuli sanomaan, että palaa veneellesi. Et ehdi maksaa. Olimme vielä ensimmäinen vene, joten meidän piti ehtiä ensimmäisenä ulos. Taitaa olla ihan ensimmäisiä kertoja kun verkkaisuudesta on taloudellista hyötyä.
Ajoimme sateessa ja kovassa tuulessa tuttuun Holtenaun (Kiel) satamaan ja kömmimme lämpimän sisätilan pehmeään ja suloiseen sänkyyn klo 23.15.
Matkaa Gibraltarilta Kieliin on tullut 1 752 mailia ja satamaöitä 8 kpl.
Aika rajuja ajomatkoja vaikka itse toteankin. Miehistö on edelleen Tia ja minä. Ajojen välissä on vajaa tai jopa kokonainen yö satamassa.
KIELIN "lantatunneli". Peltojen kaikki lietteet ja lannoitteet valuvat kanavaan.
