Lähtö Brestistä sujui ajallaan klo 05 ja myötävirta vei meitä täysin pimeässä kohti avomerta. Tutkan pyöriessä näimme kuvasta muutamia liikkuvia kohteita ja vasta kun ne tulivat hyvin lähelle tunnistimme ne kalastusaluksiksi sekä sotalaivaksi.
Pysyimme virran mukana ja aamuhämärässä olimme jo ensimmäisten "overfallien", murtuvien aaltojen alueella. Sää oli meille lempeä ja kohtasimme vain muutamia suurempia aaltoja, joista ei ollut meille haittaa. Suurempi haitta oli sään kylmyydessä. Toki onhan meillä veneessä tehokas lämmityslaite jota voi pitää päällä.
Olimme ottaneet tavoitteeksi Cherbourgin, josta mahdollisesti lentäisimme käväisemään Suomessa.
Purjehdukssa, 177 nm, ei oikein ole enää mitään jännää tai uutta kerrottavaa. Vene kulkee ja toisinaan aika tuntuu kuluvan hitaasti. Tunne oli tällä matkalla ensimmäinen kerta, mutta uskon sen johtuvan edelleenkin kylmästä purjehdussäästä. Purjehdus on tosiaankin välineurheilua, mutta vaikka on kuinka päällä, niin liikkuminen usea takki päällä ei ole enää kovin luonnollista.
Pääsimme puolentoista vuorokauden kuluttua, 29.4.15 iltapäivällä Cherbourgin tuttuun satamaan. Vierasvenelaiturit olivat muutamaa hassua paattia lukuunottamatta tyhjät.
Jätämme kaupunkikierroksen huomiseen päivään kun sade on silloin lakannut.
Päätimme käydä tässä yhteydessä Suomessa, koska sääennusteet eivät mahdollista purjehdusta pohjoiseen ainakaan muutamaan päivään.
Palaamme tänne jälleen 6.5.2015. Siihen saakka blogi on tauolla.
Paikallinen tapa hyödyntää vuorovettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti