ITÄMEREN SEILAUS
HOLTENAU-BURGTIEFE
Holtenau (Kiel) Saksa- Saukonpaasi Helsinki, viimeinen 600 nm purjehduslegi. Laskennallisesti 5 solmun nopeudella matka-aikaa on jäljellä enää 120 tuntia. Normaalityöpäivinä se olisi noin 3 viikkoa. Saamme siis istua, maata, loikoilla veneessä vielä jonkin aikaa.
18.5.15
Kone päälle kello 10.20 sateisessa ja raikkaassa +12°C kelissä. Polttoainetäydennys olisi tarpeen ja katsoimmekin Kielistä sataman, jossa oli polttoaineasema. Toisin kuitenkin kävi. Epämääräinen kasa letkua löytyi mutta ei laituria eikä mitään mahdollisuutta saada tällaista pienvenettä kiinnitettyä. Ilmeisesti suuret kalastusalukset voivat tankata omilla systeemeillään.
Matka jatkuu siis ilman tankkausta.
Ajoimme purjeilla lähes vastatuuleen kunnes vhf-radiosta kuulutettiin meitä. Kysyivät matkamme tarkoitusta ja päämäärää. Hetken päästä ilmoittivat, että meidän tulee ottaa suunta 90° ja siltä ei saa poiketa. Mitään sotilastoimia ei oltu kuultu eikä radiosta ilmoiteltu.
Käänsimme kurssimme määrättyyn suuntaan, joka oli samalla meille täysin vastatuuli. Siis purjeet alas ja koneella seuraavat 40 mailia. Siis 8 tuntia!
Ajoimme Fehmarnin sillan alitse pieneen Beelitz-Werftin satamaan. Se näytti hieman hämyiseltä mutta sinne oli merkattu polttisasema. Puikkelehdimme sisään ja ainuttakaan polttispumppua eikä tosin ihmistäkään näkynyt mailla halmeilla. Mittari punaisella ja molemmat varakanisterit tyhjät. Että silleen. Ilta oli jo hämärtymässä ja tuuli nousemassa, hyvä meille. Purjeet ylös ja koneavusteisesti kohti seuraavaa satamaa.
Kello 19.50 sammutimme moottorin Burgtiefen hienoon satamaan. Siellä oli hieno erillinen polttoainelaituri. Asema tosin ei ollut enää auki, joten siirsimme veneen tyhjään kohtaan satamalaiturissa ja rupesimme puuhaamaan omia juttujamme sisätiloissa koska ulkona sataa edelleen.
BURGTIEFE-KALMAR
Aamulla tankit täyteen, 96 litraa ja suunnaksi Tanskan Bornholm. Parin tunnin seilauksen jälkeen tavoitetta oli muutettava. Tuulensuunta ei päästänyt meitä Bornholmiin, joten ajattelin tässä vaiheessa, että ihan sama mihin mennään kunhan suunta on joku pohjoisen kaltainen. Sittenpä tuuli laantui vain 1 m/s. Oli puolisen tuntia ja sitten repesi. Musta taivas teki kaikkensa, että matkastamme tulisi epämiellyttävä. Tuulta tuli 18 m/s ja aalto nousi. Veneen perä heitteli sinne ja tänne. Tämäkin kokemus kuuluu osana purjehdukseen ja olimmehan kokeneet saman jo Marokosta Lanzarotelle mennessä. Aikansa keikuttuamme, siis muutamia tunteja, tuuli laantui ja jouduimme taas myllyttämään koneella.
Siis tuulta liikaa tai väärä suunta, sitten tuuli loppuu kokonaan. Tämä on sitä todellista purjehdusta. Tarinoissa kerrotaan uikkarit päällä purjehtimisesta. Niinkin voi olla, mutta ei montaa päivää vuodessa.
Lopulta tämä sään sekamelska meni ihan vitsiksi ja päätin ajaa niin kauan kuin pystyn. Lopulta saavuimme, kuinkas muuten, taas aamuyöstä klo 5.50 Ruotsin Kalmariin. Matkaa oli kertynyt 234 nm. Ihan hyvät mailit näin vaihteleva ja kurja sää huomioiden.
Kalmarista saa dieseliä.Olimme yllättyneitä, mutta pian olimme pyyhkeet kainalossa pukuhuoneissa. Kalmarin sauna on sekasauna, eli yksi löylyhuone ja pesutilat ovat erikseen.
Tarinaa riitti ihan valtavasti ja tuntui, että paljon olisi vielä halunnut kuulla heidän matkastaan Kreikasta tänne Kalmariin ja lopulta Espooseen. Heillä oli ilmeisesti sama tunne ja he pyysivät meidät veneelleen kello 16. Silloin avataan yksi Kreikasta perhetilalta ostettu viinipullo. Siinä se aika menikin tarinoita kuunnellessa ja kertoessa. Minun huoltohommat jäivät täysin tekemättä mutta eivät ne karkaa.
VISBY
Seuraavana aamuna taas matkaan. Kohde on Visby ja matkaa vain n. 92 nm, ajassa vajaa 20 tuntia.
Purjeet veti hyvin ja paatti kulki 6-7 solmua. Myötätuuli. Tuntui, että tästähän voisi tykätä. Pieni haitta oli lämpötila, n. 10°C mutta jos palelun jättää pois, niin oli jopa kivaa. Jälleen keskiyön jälkeen Öölannin ja Gotlannin puolivälissä tuuli-aalto -yhdistelmä halusi koetella meidän valmiuttamme. Viuh, ja tuuli oli 12-14 m/s ja vene kallellaan sinne tänne. Keula tuuleen, purjeet pois ja myllyttämään. Aallon suunta oli takaviisto, jolloin jokainen aalto yritti kääntää venettämme poikittain aaltojen väliin.
Ajelin käsin viimeiset 8 mailia, koska en löytänyt Visbyn lähestymisvaloja. Vene poukkoili ja yritti tehdä olomme epämukavaksi. Lopulta löysin aallonmurtajasta rakosen ja ajoimme satama-altaaseen.
Suunnittelin, että altaassa otetaan purje kunnolla pois, koska tuulessa se ei ihan tullut kokonaan alas. Lisäksi satamamamanööverit eli köydet ja fendarit laitetaan vasta täällä suojassa paikalleen. Toisin kuitenkin kävi. Tuuli ja aalto tuli suoraan aallonmurtajan suuaukosta altaaseen. Voi vain kuvitella miten aalto vahvistuu kun se puristetaan pieneen aukkoon. Minä ajan käsin pitäen keulan aaltoa kohden ja Tia sinkoilee sinne tänne yrittäen hoitaa tehtäviään. Muistetaan taas, että kaikki toimet tehdään yöllä kannen työvalon avustuksella.
23.5.15 klo 2.20 saimme veneen kiinni betoniponttoonilaituriin, jonka yli aaltopärskeet löivät. Hetki kiinnitysten tarkkailua ja sitten pää syvälle tyynyyn.
Aina niin kaunis Visby. Jotenkin hirmu mukava olla täällä (tai siis sitten kun on päässyt tänne). Kiertelimme paikkoja ja kävimme syömässä. Tia halusi olla maissa vielä yhden kokonaisen yön ennen kuin jatkaisimme matkaa. Hyväksytään ehdotus, koska Saksasta asti on ollut melko raskas reissu toistuvasti muuttuneiden olosuhteiden johdosta.
24.5.15 tuuli oli suotuisa etelätuuli. Se innosti meitä (ehkä vain minua) lähtemään matkaan. Pikainen käynti kaupassa ja samalla tuli hieman liikuntaa. Seuraavaan 2 päivään emme sitten poistuisikaan veneestä.
Tuuli tuuppasi meitä mukavasti kunnes se taas loppui. Kone päälle ja sama toistui kuin aina ennenkin. Liikaa tuulta, liian vähän tai tuulen pyörähtäminen vastatuuleksi. Normaalia ja jo tuttua etenemistä, ei kannata hermostua. Aikaa minun työn alkuun on vielä 6 päivää ja saman verran öitä. Ei vielä mitään hätää.
Olimme loistavasti 25.5 kello 16.40 Viron Kärdlassa. Siis päivänvalossa. Pakitus ruutuun ja ilmoittautuminen. Tämä seilaus oli 174 nm, ajassa n. 34 tuntia.
Ystävällinen satamamies oli meitä vastassa ja kaikki toimi taas erittäin hyvin. Hän laittoi meille saunan päälle. Huomioitavaa, hän nosti Suomen lipun salkoon vierailumme kunniaksi.
Nälkä kurni juuri sopivasti vatsoissamme. Satamamies ilmoitti, että sataman ravintola on tänään kiinni. Toinen ravintola uimarannalla on auki klo 19 saakka. Eipä mitään. Marssimme ravintolaan ja tilasimme menulistan. No voi tursas. Ravintolassa on yksityistilaisuus ja se on vierailta suljettu. Molemmat Kärdlan ravintolat samaan aikaan kiinni. Reppu selkään ja kauppaan ostamaan ruokaa. Teimme mukavan menun veneessä. (toisin sanoen purkista pannulle ja leipää lisäksi) Saunan ja ruoan jälkeen Tia teki omia juttujaan, joista en enää tiedä mitään. Minä nukahdin.
TALLINNA
Kärdlan satamasta ei olisi tehnyt mieli lähteä, koska siellä on tosi hyvä nettiyhteys. Olisin mielellään tankannut, mutta polttislaiturilla oli suuri moottorivene parkissa ja sen ei ollut tarkoituskaan siirtyä. Olkoon tankkaus, koska olimmehan tankanneet viimeksi Kalmarissa, n 270 nm sitten.
Purjeilla kohti Tallinnaa. Tämä legi, 73 nm, tuntui todella pitkältä. Vene kulki hyvin, mutta nyt oli jokin muu syy, miksi matkanteko tuntui raskaalta. Lähdimme Kärdlasta klo 16.40 hyvin nukutun yön ja rauhallisen päivän jälkeen. Olosuhteet olivat kunnossa mutta matkaa oli aina vain jäljellä.
Lopulta klo 00.40 pakitin Piritan sataman laituriin millintarkkaan rakoon. Toisen puolen fendarit nousivat ylös kun ne eivät enää mahtuneet 37 jalkaisen ja meidän veneen väliin. Olkoon loppuyön siinä ja aamulla tarkastetaan tilanne.
HUOLTOTÖITÄ
Aamulla ryhdyin heti selvitystöihin. Vene olisi saatava nostettua pukeille ja muutamia varaosia hankittua.
Saimme Kalevin kiinteällä nosturilla veneen nostettua jo samana iltana. Päivällä olin vuokrannut pukit viereiseltä Best Marinan (ent. Baltic Boat Center) telakalta.
Hommat luistivat kuin nopeutetussa elokuvassa. Kaikki, siis nyt tosissaan ihan kaikki toimi. Venepaikka oli heti nosturin vieressä ja siinä oli rakennustelineet veneen kylkien vahausta varten. Loistavaa. Painepesuri oli vapaa juuri tänä iltana. Kaikenlaiset madot ja heinät vain lenteli kun illalla tuikkasin pesurin suuttimen kohti Merellen pohjaa.
Jos on pakko löytää jokin pieni kosmeettinen haitta, niin olisin halunnut mennä viereiseen Olympia-hotelliin yöksi. Kysyin huonetta, mutta koko hotelli oli täysi. Siispä nukuimme ensi kertaa Merellessä, joka ei hievahtanutkaan koko yönä. Syynä lienee se, että se oli pukkien päällä!
Pohjan pesu ja maalaus, kylkien kiillotus ja vahaus. Keulapotkurien irrotus ja liotus näkkien poistamiseksi. Töitä tehdessä en huomaa ajan kulkua. Havaitsin olevani valmis kun ilta oli jo saapumassa. Käväisin kuitenkin vielä satamakapteenin luona ja hän oli vielä valmis kiipeämään nosturiin ja laskemaan veneemme veteen. Aivan huikean hyvää palvelua, kiitos satamakapteeni ANALLE.
Merelle oli taas vedessä ja kunnostettu biminikatos saadaan aamulla. Nyt on 29.5.15 ja pari päivää hissitöiden alkuun.
Kello 12.10 päätimme lähteä mukavassa etelätuulessa kohti Helsinkiä. Minulla oli kova halu mennä venekerhomme HNS:n saareen ja sen saunaan. Perusteluna käytin sitä, että sieltä matkamme varsinaisesti alkoi noin vuosi sitten 20.6.2014. Tämä matka tuntui kuluvan kuin siivillä. Todella nopeasti ja fiilis oli hyvä.
Nanna ja Marko olivat meitä Kotiluodolla vastassa klo 19.50. Saunavuoromme alkoi klo 21. Kävimme saunassa ja tarinoimme hetken. Vetäydyimme Tian kanssa omaan veneeseemme jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä ja teimme pesän makuuhyttiin.
Tämä matka on muuttanut meitä molempia, Tiaa sekä minua. Miten, sen huomaatte vain Te, meidän ystävämme ja läheisemme.
Kiitän teitä kaikkia kannustuksesta ja kiinnostuksesta, erityisesti Ossia, Tian isää. Hän on ollut koko matkamme ajan tietoinen liikkumisestamme Marine Traficin kautta ja olemme päivittäin saaneet viestin, että olette kohta saapumassa sinne tai olette juuri ohittaneet tietyn paikan.
On lämmittänyt mieltä täällä veneessä, että joku on jaksanut seurata etenemistämme näin vuorovaikutteisesti koko vuoden ajan.
Olemme toteuttaneet haaveemme. Emme missään vaiheessa epäröineet sen toteutumista, vaikkakin suunnittelun aikana törmäsimme ennalta odottamattomiin esteisiin. Matkan aikana tilanteet muuttuivat ja paluumme aikaistui 3:lla kuukaudella. Tämäkin kuuluu elämään.
Viimeisenä viestinä olkoon; Merelle on myyty!
Yhden aikakauden päättyminen luo mahdollisuuden uuden aikakauden alkamiselle.
