Kuuma peruna

26.11.14--(30.11.14)

LA LINEA
Seuraava vaihe on tyhjentää Merellestä purjehduksellamme tarvittavat varusteet. Tehtävä on melko helppo kun veneet ovat lähekkäin. Merelleen muutama lisäkiinnitysköysi ja vedet pois vesitankeista. On sääli jättää näin hieno vene seisomaan, mutta valinta on tehty jo kuukausi sitten. Jatkamme matkaamme Rheyalla.

UUSI-SEELANTILAISET VIERAAT
Sillä aikaa kun olin Kroatiassa Tia oli La Lineassa tutustunut jo usean veneen miehistöihin. Lähellämme olleet Uusi-Seelantilaiset tulivat laiturille meitä vastaan kun saavuimme Rheyalla laituriin. He tarjosivat meille lämmintä teetä kun vene oli saatu kiinnitettyä. Tia pyysi heitä vastavierailulle veneeseemme. He kertoivat olleensa 7 vuotta yhtäjaksoisesti veneessä. Nyt rouva oli saanut tarpeekseen veneilystä. He olivat päättäneet mennä talveksi kotiin. Heillä on suunnitelmissa jatkossa purjehtia kesät ja talvet ajella matkailuautolla pitkin Floridaa. He perustelivat päätöstään sillä, että he pääsevät autolla jatkamaan matkaansa silloin kuin haluavat, eikä heidän enää tarvitse peruuttaa tapaamisiaan kovan tuulen tai myrskyn takia. Hyvä peruste.

KUUMA PERUNA
La Lineassa on pieni myyntikoju, jossa myydään vain täytettyjä perunoita, hyvä ja yksinkertainen idea. Aina kun myyntikoju on ollut auki, sen edessä on ollut jonoa. Päätimme tutustua perunaan.

No jo oli pottu. Se oli grillattu läpikuumaksi. Se painoi nelisensataa grammaa ja kun sen sisus murrettiin veitsellä, lisättiin majoneesit ja sen monet lisukkeet niin lopputulos oli häikäisevä. Myyjä hymyili jo myydessään vienosti kun tilasin kaksi perunaa. Tiesi varmasti myydessään, että se on meille Tian kanssa liikaa.

Kannoin painavan kahden perunan kassin veneelle ja ryhdyimme syöntiurakkaan. Kumpikaan meistä ei saanut syötyä 4€ pottuansa loppuun.

Jos joskus kerromme kavereillemme, että yksikin peruna voi olla liikaa, niin tässä se pitää paikkaansa.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille lukijoillemme

T Markku ja Tia

Loppurykäisy Gibraltarille

KOHTI GIBRALTARIA
Suunnittelimme, että otamme osissa viimeisen etapin Alicantesta Gibraltarille. Matkaa on enää reilut 300 mailia, hyvässä kelissä pari vuorokautta.

Rutiiniksi muodostunut alku; otetaan vielä uusin sääennuste kahdelta eri toimittajalta ja reitti sen mukaan, jos yleensäkään lähdetään mihinkään. Näyttää siltä, että voimme ehkä päästä Almerimariin, sinne manner-Espanjan kuuluisimpaan talvehtimissatamaan. Sielä on kirjoitusten mukaan myös suomalaisryhmiä viettämässä talvea. Satamassa on kaikki palvelut ja Alicanten lentokenttä on lähellä. Paikka on niin mielenkiintoinen, että se on nähtävä.

Sää sallii purjehtimisen, joten kone käyntiin, kiitokset sataman ihanalle henkilökunnalle ja matkaan. Lokin merkintöjä: 24.11 klo 9.20 kone +, Mb1002, lämpötila 17°, suunta 191°, kohti Puerto Almerimaria.

Päivä meni normaalisti, siivousta, järjestelyä sekä ruokailua. Illalla klo 20.20 en saanut purjeita millään trimmiin. Tuulta oli kuitenkin 5-6 m/s mutta suunta pyöri täysin. En viitsinyt herättää Tiaa, josko hänellä olisi ollut jokin säätövinkki. Laskin purjeet ja taas mylly pyörimään. Vauhti siihen 6 solmun korville ja matka taittui. Hiljainen alkuyö, vain muutamia tutkahälytyksiä.

Aamulla klo 7.55 tuuli hyytyi täysin, mittarissa alle 1,0 m/s. Matkaa Almerimariin on vielä 40 nm. Matka tuntuu tosi pitkältä.

Päivällä näimme jo Almerimarin satamassa olevien purjeveneiden mastoja. Mieliala kohosi hytin kattoon. Pian perillä. Samalla päästiin taas nettiin ja uudet säät. Tia toi ikäviä uutisia. Vuorokauden kuluttua sää muuttuu ja jos jäämme Almerimariin, saamme olla siellä useita päiviä. Vaihtoehtoina on jäädä satamaan tai sanoa "Hei Almerimar, tulemme joskus". Matkaa Gibikselle on enää 134 nm, vuorokausi. Valintaa ei tarvinnut kauan harkita. Se aika, minkä olisimme joutuneet Almerimarissa odottelemaan, käytetään se Gibraltarilla. Otetaan riski ja jatketaan.

 Hei Almerimar, tulemme joskus..

SUUNTANA MALAGA
Sää tosiaan heikkeni siten, että lähellä rantaviivaa on 5 metrin tuulet ja ulompana 10-12,5 m/s. Päätin, että otetaan hieman matkaa lisää ja mennään lähempänä rantoja. Riskit tosin lisääntyy kalanpyydysten myötä. Kumpi parempi, ulompana tulee myös aaltovaikutus mukaan eri tavalla.

Tutuksi tullut tutka taas hälytykseen. Kaikki kalanpyydysmerkit eivät kuitenkaan näy tutkassa, koska ne häviävät aaltojen pohjille ja jäävät aaltovälkkeeseen. Tämän vuoksi tähystyksen merkitys kasvaa. (Toisaalta on sama vaikka tähystäisi pimessä vessassa, ei sieltä mitään silmillä näe)

Olinpa ulkona kuitenkin ja näin jotain sellaista, mitä en aikaisemmin ole kokenut. Vedessä olevat planktonit, tai muut sellaiset, värjäsivät aallot neonsinisiksi. Samanlaisiksi kuin joidenkin drinkkien neonpuikot. Valoa oli niin vähän käytettävissä, että en saanut kunnon kuvia. Salamalla värit hävisivät. Herätin Tian ja hämmästelimme asiaa yhdessä. Oli elämämme ihmeellisimpiä hetkiä.

 Kyllä siinä on sinistä vaahtoa.














KURSSIMUUTOS GIBRALTARILLE
Yö meni rutiinilla. Keskikokoinen purjelaiva seurasi vanaamme pari tuntia kunnes ajoi ohitsemme. Tässäpä oli yön merkittävimmät tapahtumat.
Aamulla klo 7.50 muutimme kurssiamme suuntaan 242° ja matkaa maaliin enää 30 nm. Tuulta 6 m/s ja vene kulkee kryssillä 5,4 solmua (pohjan suhteen). Vasta-aalto kasvaa ja nopeus vedensuhteen on jo 7 solmua. Kuljemme siis taas vastavirtaan ja -aaltoon.

Kello 10.45 Tia riemastuu. Kuinka ihanalta tuntuu nähdä "kivi"(Gibraltarin vuori, The Rock). Lopulta kello 14.00 saavumme Espanjan puolelle La Linean sataman bensikselle ja kiinnitymme laituriin. Tankkaus, ilmoittautuminen ja toimiston väen selvä riemastuminen nähdessään jälleen  meidät. Olivat tietoisia matkastamme Splitistä La Lineaan.
Matka Alicantesta La Lineaan 304nm.

 Se ihana "kivi"

The Rock oli niin ihana nähdä, että siitä tuli monta kuvaa, kaukaa ja lähempää. Tuntuu aika uskomattomalta olla näin lähellä.












Rheya saatiin vastapäätä Merelleä. Tervehdimme naapureita, sekä Tialle jo tutksi tulleita ystäviä. Itse menin vain hetkeksi huilaamaan. Siitä hetkestä tuli taas aika pitkä...

Klikkaa kuvaa ja pääset suurentamaan sitä. Voit liikkua kuvassa hiirellä.

Yhteenveto:
Rheyalla on ajettu 1740 nm. Matka Splitistä La Lineaan oli 1615,6 nm, josta Tian kanssa kaksin 982 nm. Lähtö Kremikistä 8.11 ja La Lineassa 26.11.14.

Täällä kuulee sanonnan: "Välimerellä on kahdenlaisia moottorialuksia, sellaisia, joissa on purjeet ja sellaisia, joissa ei ole".

Kokemus:
Älkää ihmiset lähtekö Adrian- tai Välimerelle lokakuun jälkeen. Unohtakaa kaikki aikataulut ja kalenterit. Varautukaa siihen, että mikään ei ole auki, vaikka pitäisi. Varatkaa käteistä rahaa.

Neuvo:
Olkaa omavaraisia.

Välimeren poikki Alicanteen

SISILIASTA ALICANTEEN

18-23.11.14 Olimme seuranneet säätä ja todenneet, että aamusta tuuli laantuisi. Epäilys kuitenkin jäi suuresta "swellistä", tuulen jättämästä mainingista.

18.11.14 San Vito lo Capossa kello 5.30 kone käyntiin ja kohti Sardinian eteläkärkeä. Matkaa on noin  170-200 nm riippuen siitä, missä satamassa olisi polttoainesatama auki. Ipadin Navionicsin ohjelma toki näyttää asemat, mutta suurin osa niistä on auki vain sesongilla.

Matka eteni juuri omien ennusteiden mukaisesti. Ei mainittavaa tuulta, mutta jouduimme ajamaan koneella koko matkan vasta-aaltoon. Swelli oli jäänyt tuulen laantumisen jälkeen.

Lokimerkintöinä on lähinnä määrävälein kirjattuja positioita. Päivä ja seuraava yö meni hyvin. Matka oli 165,8 nm.

Haikeat jäähyväiset ihanalle pikkukaupungille

VILLA SIMIUS, CARBONARA (hauska nimi)

Aamulla 19.11 kello 9.10 olimme pienen sataman polttoaineasemalla. Kuin ihmeen kaupalla suljetun sataman polttiksella oli purjevene tankkaamassa dieseliä useisiin irtokannuihin.
Saimme tankit täyteen (4 kpl) ja olimme yllätyneitä sekä helpottuneita. Aseman mies kertoi, että hän tulee avaamaan aseman kun soittaa hänelle. Puhelinnumeroa tosin ei löydy mistään, koska kaikki paikalliset sen kyllä tietävät.

"Pasta" Carbonaran pikkusatama on niemen takana













SUUNNAKSI MALLORCA
Seuraava etappi Mallorcalle on n. 340 nm (pidempi matka kuin Biskajan ylitys). Tuuli kasvoi sopivaksi 6-8-11 m/s itätuuleksi. Aalto oli laskenut. Kaikki oli siis kohdallaan. Purjeet auki virsarille, (vastakkaisille puolille) ja menoksi. Laitoimme genuan puomille ja ison puomijarru kiristettiin, joten purjeita ei tarvinnut valvoa. Välimerellä ei näkynyt muita veneitä tutkassa ainakaan 24 mailin etäisyydellä, joten hälytys päälle ja ulos aurinkoon kauneusunille. Tätä on purjehdus parhaimmillaan!

Päivän ja yön ero 

 Siellä jossain paistaa

Kelin salliessa on matkalla aikaa järjestellä tavaroita


















PALMA DE MALLORCAN VASTAANOTTO
Illalla 21.11 saavuimme klo 21.20 (jälleen pimessä; me saavutaan aina uusiin kohteisiin pimessä) Mallorcan Puerto Real Club Nauticon bensalaituriin. Laiturissa on hyvin tilaa ja emme ole kenenkään tiellä. Asema aukeaa aamulla klo 7, joten odotamme tässä tankkausta. Pientä iltapalaa ja pää ansaitusti tyynyyn. Olimmehan ajaneet jo yli 500 nm olematta välillä satamassa.

Toisin kävi. Kello 23.30 veneeseen kolkutettiin. Laiturilla oli mies, joka ilmoitti, että meidän on siirryttävä 50 m ja annettava hänelle 100€ käteispantti. Saamme pantin aamulla takaisin satamatoimistosta samalla, kun maksamme satamamaksun. Satamamaksun hintaa mies ei tiennyt.

Tapahtuma tuli juuri niin huonoon aikaan kuin mahdollista. Päätimme, että jatkamme matkaamme Ibizalle tankkaamatta bensiksellä (tankkasimme omasta irtokannustamme 20l). Matkaa on 70 nm. Köydet irti ja pussipimeään yöhön väistellen valottomia kalastajia sekä laivoja. Tästä ei purhjehduksessa enää haasteet kasva.

Meri kuuluu kaikille. Säännöt on samat kaikille. Silti osa kalastajista ei käytä öisin valoja. Näitä on tutkakuva täynnä ja hälyt soi jatkuvasti.
(kuva otettu toisesta kohteesta malliksi)











IBIZA
22.11.14 Matka meni hyvin alun pujottelun jälkeen. Tasaista koneajoa ja horisontin tarkkailua milloin Ibizan ääriviivat hahmottuvat auringon nousevaan kajoon.

Olimme poikkeuksellisesti päivällä, valoisan aikaan klo 12 tankkaamassa Eivisin kaupungissa. Lokiin oli tullut juuri 70 nm, eli arviomme oli osunut täydellisesti kohdalleen.

Tankkasimme polttoainetta kaikki tankit täyteen sekä täytimme myös vesitankit. Sunnuntaiksi oli luvassa heikkenevää säätä. Harkitisimme, ehtisimmekö vielä Alicanteen 100 mailin päähän ennen kuin tuuli näyttäisi jälleen voimansa. Otimme riskin.

Matka alkoi kaunissa säässä sekä maisemissa. Tuuli kasvoi sopivaksi purjehdukseen. Tuulen suunta oli vain sivuvastainen, mutta kryssimme oli tasaista junnaamista tuuleen. (Dunckerin sanoin "tosimiehet ei kryssi" mutta meillä on veneessä nainen..)

Yöllä tuuli nousi jälleen yli 10 m/s. Minä koin oudon hetken. Kokemani tapahtuma oli seuraava: Tuulta oli 12,4 m/s ja purjeita oli vain hieman reivattu. Tuntui kuin Rheya olisi "jäätynyt" paikalleen kysyäkseen "Mennäänkö Markku?" Tämän jälkeen keula painui alas, vene kallistui aika voimakkaasti ja sitten se lähti puskemaan vastatuuleen 9,1 solmua. Vene ei heilunut vaan kulki kuin maantiejyrä asfaltilla. Tia nukkui koko ajan avotilan penkillä tietämättä laisinkaan nopeudestamme. Näin Rheya jatkoi automaatin ajamana kunnes tuuli lopulta laantui. Käsittämätön vene kulkemaan kovassa tuulessa!

Jotta emme saapuisi jälleen säkkipimeässä, niin ajelehdimme viimeiset 10 mailia 2-3 solmun nopeudella. Saavuimme Marina Alicanteen kellon lyödessä 7.40. Matkaa oli kertynyt 101,8 nm.

ALICANTE
23.11.14 Jo muuttui satama ja palvelut verrattuna Palermoon. Sataman toimisto on siisti ja laiturit ovat hyvät. Kaksi miestä oli meitä vastassa ilmoitetussa laituripaikassamme. Oli hauska nähdä reippaiden miesten toimintaa. Saatuaan köydenpäät he "kiskoivat" käsin veneemme, asettelivat lepuuttajat paremmin, ottivat sähköpiuhan ja näyttivät vesipisteen, ennenkuin olimme ehtineet sanoa "Hello".

"Pikamiesten" kiinnittämä Rheya.

Täällä saattaa olla varaikkaita henkilöitä kun paatit on suuria ja autot menneet tehtaalta suoraan virityspajaan.

VOR 70 vene (Volvo Ocean Race, purjehduskilpailu maapallon ympäri)













Päivä oli kaunis. Minulle kävi vanhanaikaisesti. Oikaisin vain hetkeksi punkkaan ja kun heräsin, ilta oli ehtinyt jo saapua. Tosin on sunnuntai ja pääosin paikat ovat kiinni. Tia hoiti sillä välin pyykkejä useamman koneellisen verran. Kauniisti tehty, sillä varmaan häntäkin väsytti.

Tutkimme jälleen säätä ja jo seuraava sääikkuna olisi huomenna, muutoin taas muutaman vuorokauden odottelua. Paikka on ihan kiva, mutta halu päästä Gibraltarille ja saada Merellestä tavarat Rheyaan on kova. Matkaa on enää reilut 300 nm. Päätimme tarkastaa sääennusteen vielä huomenna ja tehdä ratkaisun sen jälkeen.

Sisiliasta lähtömme jälkeen emme ole nukkuneet yhtään yötä satamassa. Matkaa on kertynyt 677,6 nm ja aikaa tutustua vaimooni on ollut 5 vuorokautta ja 2,5 tuntia.

Kohti Sardiniaa, San Vito Lo Capo

SARDINIAAN

Lähdimme Palermosta hieman arveluttavaan säähän. Säätiedon mukaan kohtaisimme matkalla kovia tuulia ja suuria aaltoja. Halumme poistua Palermosta oli kova, joten lähdimme matkaan.
Keli oli loistava kun purjehdimme Sisilian pohjoispuolella. Oli vaikea uskoa sääennustetta oikeaksi.  Olimme pimeään saakka hyvässä uskossa, että kaikki sujuisi hyvin.

Toisin kävi. Tuuli nousi jälleen nopeasti aina 14 m/s asti. Aallot kasvoivat 2-3 metrisiksi samaa tahtia tuulen kanssa. Suunta oli täysin vastainen, länsituuli. Matkaa Sisiliaan olisi vielä 180 nm, joten tässä ei olisi mitään järkeä jatkaa. Sääennuste oli tälläkin kertaa oikeassa. Käänsimme suuntamme kohti San Vito Lo Capoa, joka oli katsottu valmiiksi hätäsatamaksi, jos jotain sattuisi.

Parin tunnin kuluttua olimme saapumassa satamaan ja kieräneet sataman edustan matalikon, johon kovalla tuulella kerääntyy suuria aaltoja sekä pyörteitä. Sataman laiturille tuli mies antamaan lampulla merkkejä mihin pysäköisimme veneemme. Mies ei puhu, eikä ymmärrä sanaakaan englantia. Kello 23.00 olimme turvallisesti laiturin kyljessä. Asiakirjojen tarkastus oli rutiinia ja palvelu erinomaista. Olimme edenneet vain 44 nm.

SAN VITO LO CAPO
Aamulla kävimme satamatoimistossa. Sama ystävällinen, kohtelias ja miellyttävä "pikkumies" näytti käsillään, että "oikea mies" ei ole vielä saapunut, joten tulkaa myöhemmin uudelleen.

Keltahuppuinen, sikaria poltteleva "pikkumies"

Kaupunki on viehättävä. En voi välttyä vertaamasta sitä lännen elokuvien kaupunkeihin. Matalia taloja ruutukaavassa. Ravintoloita on ihan jokaisessa rakennuksessa.

Alkupalaksi sardiineja tai ..

bruschettaa

Sääennusteen mukaan keli paranee vasta kolmen vuorokauden kuluttua, 18.11 tiistaiyönä.

VAROIVAISUUS ON HYVÄSTÄ
Satamassa näimme uudehkon veneen, jolle oli käynyt huonosti. Olemme mieluummin varovaisia ja käytämme suojasatamia kuin lähdemme mittaamaan kykyjämme säätä vastaan.

JAPEN PALUU KOTIIN
Keskustelimme Japen kanssa siitä, että purjehtisimme seuraavan sääikkunan siten, että ainostaan tankkaisimme Sardiniassa ja jatkaisimme välittömästi Mallorcalle. Seuraava legi olisi siis reilut 500 mailia.

Päätimme, että Jappe ottaa lennot Sisiliasta Suomeen. Saimme varattua lennot ja  kuljetuksen lentokentälle.

Tilausajo lentokentälle














Jappe teki jälleen oikein mukavan koosteen satamakaupungistamme.