Kremik Marinassa klo 17.40 tappiojärkytyksestä toivuttuani keksin hyvän ja varman idean. Meillä on vielä Opelin vuokra-aikaa jäljellä, koska olimme varanneet sen koko viikoksi mutta käyttäneet vain 4 päivää ennen auton palautusta lentokentän vuokraamoon.
Saimme tilattua taksin ja pääsimme vuokraamoon. Opel oli käyty pesemässä ja vielä vapaana. Uudet paperit autosta ja lisäys auton käyttöön ulkomailla (Kroatian ulkopuolella).
Kaikki sujui hyvin ja auto oli alla klo 18.30. Suunnaksi valitsimme Gibraltarin ja sinne on matkaa 3000 km. (Kroatia-Slovenia-Italia-Ranska-Espanja)
Jappe ei vastustanut asiaa, vaan ehdotti, että hänkin voi ajaa, ellen halua ajaa yksin. Bensa-asemalta ostimme muutaman tölkin Red Bullia, suklaata ja herkkuja.
Autossa oli luonnollisesti kesärenkaat alla mutta Kroatian pohjoisosassa lämpötila putosi 2°C:een, oli sumuista ja vain ajovalomme näytti lyhyen matkaa eteenpäin.
Yön tapahtumista mainittavaa on ainoastaan Slovenian raja-aseman tulli. (Schengen-raja) Tullivirkailija näytti merkin, että ajakaa eteenpäin. Luonnollisesti ajelin reippaasti kun olin ajellut jo tunteja kovaa. Seuraavalla kopilla rajavartija pysäytti meidät kun olin ajanut pysähtymättä asemalle. Passit tarkastettiin tarkasti ja saimme jatkaa matkaamme. Muutama 50l tankkaus, toistuvasti tietulleja ja parit pissat koko matkan aikana. Olimme La Lineassa (Gibraltarilla) jo kello 21.35 (27 h ja 2988 km)
Tia oli laittanut meille yöpalaksi pyttipannua paistetun munan kera. Sovimme, että aloitamme paluumatkan aamulla klo 6.
Aika pian nukkumaan mutta tienkuviot olivat palaneet silmäluomien sisäpuolelle. Yön unissa näkyi vain ajoratoja ajovalojen näkymin.
Sunnuntaiaamu klo 5 Jappe kävi suihkussa ja Tia oli pakannut Merellessä tavarat mitä tarvitaan purjehdusmatkalle Kroatiasta La Lineaan Espanjaan. Pakkasin auton, söimme mitä maistui ja hyppäsimme autoon. Jappe otti ensimmäisen ajovuoron.
Paluumatka oli menomatkan toistoa. Vaihtelimme paikkoja ja Tia piti meille seuraa (paitsi nukkui niin kuin me muutkin) ja kertoi juttuja sekä jännitti minkälainen Rheya, uusi veneemme mahtaa olla.
Koko matkan aikana söimme moottoritien Autogrill-"ravintolassa elämämme huonoimman sekä tavallisimman aterian. Sama ketju, hirvittävät laatuerot.
Paluumatkan päätimme suoraan Splitin keskustaan tulliin selvittämään jälleen asiakirjoja sekä protokollaa maastapoistumiseksi.
Menomatka 27h ja 2988 km, paluumatka 29h ja 3104km. Oopeli on ihan kelpo kärry.
Palautimme auton vieläkin päivää ennen vuokra-ajan päättymistä. Auton tarkastaja tutki mittaria, koputteli sitä ja pyöritteli päätään. Rohkaistuaan mielensä hän kysyi missä te olette käyneet? Mittariin on tullut 6 000 km kolmessa päivässä!! Vastasin vilpittömästi, että Espanjassa, lähellä Gibraltaria. Haimme sieltä asiakirjan ja vaimoni.
Tarkastaja hämmästyi reippaasta vastauksestani ja sanoi, että ei ole koskaan tavannut henkilöitä, jotka ovat ajaneet samaan aikaan tällaiset kilometrit. Hän joutuu ilmoittamaan tästä esimiehelleen ja saa "varmasti lopputilin".
Pahoittelin hänen kohtaloaan ja kerroin, että me suomalaiset olemme kovia ajamaan. Meillä on maailmallakin kuuluisia kuskeja, joten ajaminen on meillä geeneissä. Vuokra sisälsi vapaat ajokilometrin niin käytimme sitä pykälää. Asia päättyi suureen hämmästykseen ja hän katsoi vielä peräämme,
Suomalaiset kuskit!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti