VIIMEIN MATKAAN
Vene on tankattu ja vuokra-auto palautettu lentokentälle. Ruokaa on veneessä ja kaikki on valmiina. Ensimmäinen kohde on Italian Vieste. Sääennuste lupaa kohtalaista tai navakkaa tuulta.
Kello 13.25 käynnistimme koneen ja ajoimme Sibenikiin tulliin. Tullilla on oma laituri ja se on eristetty suoja-aidoin. Tullin miehellä ei ollut avainta päästääkseen meitä pois laiturialueelta. Löysimme "porsaanreiän" ja livahdimme rakosesta.
Saimme miehistöluettelon tehtyä vajaan kilometrin päässä olevassa satamatoimistossa, sieltä takaisin tulliin ja seuraavaksi maahanmuuttovirastoon uloskirjautumista varten. Kaikki sujui tällä kertaa odotetunlaisesti ja pääsimme lähtemään jo klo 17.00.
Ajelimme voimistuvassa tuulessa, koska halumme päästä pois Kroatiasta oli kova. Yö pimeni ja vaihdoimme purjeet moottoriin. Tuuli vain yltyi ja Jappe koputti hyttini ikkunaan merkiksi, että tulisin kannelle. Aallot olivat kasvaneet 2-4 metrisiksi ja tuulen keskinopeus oli n.14-18 m/s. Jappe oli nähnyt yhden puuskan mittarista ylittäneen 32 m/s. Olimme ajaneet 34 mailia avomerelle ja ratkaisu oli tehtävä. Kääntyä takaisin tai puskeä vielä 70 mailia tässä järkyttävässä kelissä meille uudella veneellä, josta ei tiedä kuinka se käyttäytyy erilaisissa olosuhteissa.
Saavuimme pettyneinä takaisin Sibenikiin. Emme ajaneet venettä tullin laituriin vaan vierasvenelaituriin. Menimme kävellen satamatoistoon klo 3.30 ja pyysimme miehistöluettelon. Verkkopaidassa herätetty satamapäällikkö antoi meille tyhjän, leimalla varustetun miehistöluettelon, jonka kanssa kävelimme jälleen sen kilometrin tulliin ja maahanmuuttovirastoon. Kolistelimme ikkunoita ja saimme porukat hereille. Tulli ei kommentoinut paluutamme kuin toteamalla, ettemmekö ole ottaneet säätä ennen lähtöämme. En ollut kuulevinaan kysymystä.
Maahanmuuttoviranomainen ei hyväksynyt miehistöluetteloa, kun siitä puuttui satamakapteenin allekirjoitus. Asiakirja oli siis mitätön. Koetin selittää, että aivan unensekainen mies verkkopaidassa ja kalsareissa raotti ovea sen verran, että välistä lennähti tyhjä lomake kolmena kappaleena. Samantien ovi sulkeutui ja miehestä ei näkynyt jälkeäkään.
Selitykseni hämmästytti ja huvitti maahanmuuttoviranomaista. Ongelmia ei enää ollut. Nyt pettyneinä nukkumaan veneeseen. Tuuli yltyi edelleen.
4.11.14 aamulla tuuli oli kääntynyt siten, että se paukutti veneen kylkeä rajusti päin kivistä laituria. Lepuuttajat olivat ihan länässä.
Mikäli päästään, oli lähdettävä heti ennen haavereita. Pieni ajatusleikki mielessä, köydet springille ja keulapotkurilla ulos. Tämän olisi voinut filmata, koska lähtö on juuri niin näyttävä, kuin se on kursseilla opetettu.
Suuntasimme takaisin Marina Kremikiin, jossa veneelle on maksettu vuosipaikka vuoden loppuun saakka. Satamatoimiston nainen tervehti meitä ystävällisesti ja tuntui, että hän oikein riemastui saamastaan seurasta.
Täällä pidimme Jugo-tuulta, ehkä kovinta 4 päivää yhtämittaisesti kestävää puhaltamista.
.. ja lopuksi syödä hyvin. Säälle ei mahda mitään, fiilikselle voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti