Loppurykäisy Gibraltarille

KOHTI GIBRALTARIA
Suunnittelimme, että otamme osissa viimeisen etapin Alicantesta Gibraltarille. Matkaa on enää reilut 300 mailia, hyvässä kelissä pari vuorokautta.

Rutiiniksi muodostunut alku; otetaan vielä uusin sääennuste kahdelta eri toimittajalta ja reitti sen mukaan, jos yleensäkään lähdetään mihinkään. Näyttää siltä, että voimme ehkä päästä Almerimariin, sinne manner-Espanjan kuuluisimpaan talvehtimissatamaan. Sielä on kirjoitusten mukaan myös suomalaisryhmiä viettämässä talvea. Satamassa on kaikki palvelut ja Alicanten lentokenttä on lähellä. Paikka on niin mielenkiintoinen, että se on nähtävä.

Sää sallii purjehtimisen, joten kone käyntiin, kiitokset sataman ihanalle henkilökunnalle ja matkaan. Lokin merkintöjä: 24.11 klo 9.20 kone +, Mb1002, lämpötila 17°, suunta 191°, kohti Puerto Almerimaria.

Päivä meni normaalisti, siivousta, järjestelyä sekä ruokailua. Illalla klo 20.20 en saanut purjeita millään trimmiin. Tuulta oli kuitenkin 5-6 m/s mutta suunta pyöri täysin. En viitsinyt herättää Tiaa, josko hänellä olisi ollut jokin säätövinkki. Laskin purjeet ja taas mylly pyörimään. Vauhti siihen 6 solmun korville ja matka taittui. Hiljainen alkuyö, vain muutamia tutkahälytyksiä.

Aamulla klo 7.55 tuuli hyytyi täysin, mittarissa alle 1,0 m/s. Matkaa Almerimariin on vielä 40 nm. Matka tuntuu tosi pitkältä.

Päivällä näimme jo Almerimarin satamassa olevien purjeveneiden mastoja. Mieliala kohosi hytin kattoon. Pian perillä. Samalla päästiin taas nettiin ja uudet säät. Tia toi ikäviä uutisia. Vuorokauden kuluttua sää muuttuu ja jos jäämme Almerimariin, saamme olla siellä useita päiviä. Vaihtoehtoina on jäädä satamaan tai sanoa "Hei Almerimar, tulemme joskus". Matkaa Gibikselle on enää 134 nm, vuorokausi. Valintaa ei tarvinnut kauan harkita. Se aika, minkä olisimme joutuneet Almerimarissa odottelemaan, käytetään se Gibraltarilla. Otetaan riski ja jatketaan.

 Hei Almerimar, tulemme joskus..

SUUNTANA MALAGA
Sää tosiaan heikkeni siten, että lähellä rantaviivaa on 5 metrin tuulet ja ulompana 10-12,5 m/s. Päätin, että otetaan hieman matkaa lisää ja mennään lähempänä rantoja. Riskit tosin lisääntyy kalanpyydysten myötä. Kumpi parempi, ulompana tulee myös aaltovaikutus mukaan eri tavalla.

Tutuksi tullut tutka taas hälytykseen. Kaikki kalanpyydysmerkit eivät kuitenkaan näy tutkassa, koska ne häviävät aaltojen pohjille ja jäävät aaltovälkkeeseen. Tämän vuoksi tähystyksen merkitys kasvaa. (Toisaalta on sama vaikka tähystäisi pimessä vessassa, ei sieltä mitään silmillä näe)

Olinpa ulkona kuitenkin ja näin jotain sellaista, mitä en aikaisemmin ole kokenut. Vedessä olevat planktonit, tai muut sellaiset, värjäsivät aallot neonsinisiksi. Samanlaisiksi kuin joidenkin drinkkien neonpuikot. Valoa oli niin vähän käytettävissä, että en saanut kunnon kuvia. Salamalla värit hävisivät. Herätin Tian ja hämmästelimme asiaa yhdessä. Oli elämämme ihmeellisimpiä hetkiä.

 Kyllä siinä on sinistä vaahtoa.














KURSSIMUUTOS GIBRALTARILLE
Yö meni rutiinilla. Keskikokoinen purjelaiva seurasi vanaamme pari tuntia kunnes ajoi ohitsemme. Tässäpä oli yön merkittävimmät tapahtumat.
Aamulla klo 7.50 muutimme kurssiamme suuntaan 242° ja matkaa maaliin enää 30 nm. Tuulta 6 m/s ja vene kulkee kryssillä 5,4 solmua (pohjan suhteen). Vasta-aalto kasvaa ja nopeus vedensuhteen on jo 7 solmua. Kuljemme siis taas vastavirtaan ja -aaltoon.

Kello 10.45 Tia riemastuu. Kuinka ihanalta tuntuu nähdä "kivi"(Gibraltarin vuori, The Rock). Lopulta kello 14.00 saavumme Espanjan puolelle La Linean sataman bensikselle ja kiinnitymme laituriin. Tankkaus, ilmoittautuminen ja toimiston väen selvä riemastuminen nähdessään jälleen  meidät. Olivat tietoisia matkastamme Splitistä La Lineaan.
Matka Alicantesta La Lineaan 304nm.

 Se ihana "kivi"

The Rock oli niin ihana nähdä, että siitä tuli monta kuvaa, kaukaa ja lähempää. Tuntuu aika uskomattomalta olla näin lähellä.












Rheya saatiin vastapäätä Merelleä. Tervehdimme naapureita, sekä Tialle jo tutksi tulleita ystäviä. Itse menin vain hetkeksi huilaamaan. Siitä hetkestä tuli taas aika pitkä...

Klikkaa kuvaa ja pääset suurentamaan sitä. Voit liikkua kuvassa hiirellä.

Yhteenveto:
Rheyalla on ajettu 1740 nm. Matka Splitistä La Lineaan oli 1615,6 nm, josta Tian kanssa kaksin 982 nm. Lähtö Kremikistä 8.11 ja La Lineassa 26.11.14.

Täällä kuulee sanonnan: "Välimerellä on kahdenlaisia moottorialuksia, sellaisia, joissa on purjeet ja sellaisia, joissa ei ole".

Kokemus:
Älkää ihmiset lähtekö Adrian- tai Välimerelle lokakuun jälkeen. Unohtakaa kaikki aikataulut ja kalenterit. Varautukaa siihen, että mikään ei ole auki, vaikka pitäisi. Varatkaa käteistä rahaa.

Neuvo:
Olkaa omavaraisia.