Aamulla 10.11.14 menimme tulliin ja nuori, ilmeisemmin harjoittelijapoika selvitti asiakirjamme. Jokaikiseen kohtaan hän selvitti mitä kohtaan tuli kirjoittaa. Katsoin puhelintani ja hän ihastui siihen. (Iphone 6+) Kerroin siihen lataamistani merenkulun ja tähtitieteen ohjelmista. Tulliasiat jäivätkin taka-alalle. Lopuksi hän nousi Tian taakse, veti tuolia, avasi ovet ja toivotti hyvää päivää meille. Aivan ihana miehenalku.
Kävimme täydentämässä ruokatarvikkeita ja klo 10.20 ajoimme koneella satama-altaasta ulos. Avasimme purjeet ja nautimme. Kohdevalintaa meillä ei ole vaan mennään niin kauan kuin sää ja olosuhteet sallivat.
Tuuli vaihteli ja muutimme koneajoksi aina kun nopeus laski alle 5 solmun. Yöllä käytimme vahtivuoroja, päivisin oli vapaampaa.
Seuraavana päivänä 11.11.14 saavuimme mielenkiintoiseen Rocella Ionican satamaan. Sataman suulla on laaja matalikko, joka sopivan tuulensuunnan sattuessa nostaa sisäänajon kohdalle suuret, murtuvat aallot. Pilottikirjan mukaan eräs vene oli selvitynyt satama-alueen puolelle mutta seuraava aalto oli kaatanut sen.
Meidän naapurissa asusteli saksalainen pariskunta. Heille oli käynyt niin, että he olivat jääneet ankkuriin satama-alueen ulkopuolelle odottamaan sopivaa sisäänajokeliä. Pimeässä yössä kalastaja-alus törmäsi rajusti heidän veneeseen ja riki hajosi sekä masto katkesi. Heidän veneensä on Jeanneau 40, yhtä pienempi koko kuin meillä. Tällä hetkellä he ovat odottaneet vakuutusyhtiön lausuntoa jo 2 kuukautta. Masto tarvikkeineen on tullut viikossa, mutta sitä ei luovuteta ennen kuin asiakirjat ovat kunnossa.
SÄÄ MUUTTUI
Olimme suunnitelleet lähtevämme seuraavana päivänä. Tuulensuunta oli muuttunut ja se osui suoraan satama-altaan suulle. Mereltä tulevat aallot olivat hurjia.
Teimme päivästä huoltopäivän ja korjasimme mm. polttoainemittarin, suihkun lattiavesipumpun sekä suoritimme muita kunnostustehtäviä.
Parin odotetun vuorokauden jälkeen pääsimme taas jatkamaan matkaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti