Tankkaus La Corunassa ja kohti etelää. Päätimme purjehtia vaikkakin tuuli oli melko heikko. Pian kuitenkin muutimme päätöksemme ja käynnistimme moottorin, koska matkaa oli suunnittelemaamme riakseen (joen laaja suisto) vielä 35 Nm. (7 tuntia)
Illaksi saimme sadetta kun ankkuroimme varsin hienon Laxen uimarannan eteen. Matkallamme Cherbourgista suomalaiseskaaderiin liittynyt Chiaran miehistö Jari ja Niina tulivat kumiveneellään meille iltaa istumaan. Vaihdoimme kokemuksiamme ja kerroimme suunnitelmistamme tästä viikoksi eteenpäin.
Kokonaismatka 37 Nm.
8.8.14
Jatkoimme matkaamme Camarinakseen jälleen koneella ajaen. Sataa, ilmanpaine 1008 Mb ja lämpötila 16°. Nautimme tästä viileydestä ja (sopivasta) kosteudesta koska olemme kuulleet, että Suomessa on vuosikymmenen helteet. Täällä ei yhtään hikoiluta ja saa pitää takit päällä.
Camarinas, niinkuin muutkin riakset ovat kalastusalueita. Pääasiallisesti pyydystetään simpukoita sekä hummereita, toki kalaverkkojakin on hyvin runsaasti (siis aivan liikaa väisteltäviksi).
Nukuimme hyvin salaisen aseemme, sisätilan lämppärin huristellessa kotoisasti tunnelmaa luoden.
Kokonaismatka 16,4 Nm.
9.8.14
Pilvistä 1007 Mb ja tyyntä. Hernerokkasumu oli jo aamulla joten lähdimme matkaan. Päivän teema oli tutka-ajoa siten, että näytössä oli pelkkä tutkakuva, sitten tutka/plotteri vierekkäin, sitten kuvat päällekkäin ja sitten suurena sekä pienenä. Siinäpä olikin päiväksi viihdykettä. Maisemat olivat yksipuolisen valkeat koko päivän.
Sopiva rako pilvessä että sai kuvattua
Kylä on merkittävä simpukoiden tuottaja. Pyydyksiä on silmän kantamattomiin ja ne on merkitty merikorttiin. Alueesta erikseen varoitetaan, että kaikki pyydykset eivät ole merkityillä paikolla, joten pimeällä ei pysty saapumaan satamaan.
Simpukat on 10 kg:n säkeissä. Muutama pussi avataan ja lasketaan montako simpukkaa menee kiloon. Näin saadaan kokoluokka ja saaliin hinta määriteltyä.
Valmis lava kylmäkuljetusrekkaan.
Kylä oli mielenkiintoinen. Olisimme halunneet käydä Santiago de Compostelassa mutta kulkuyhteyksiä ei ole laisinkaan. Ei busseja, takseja eikä autovuokraamoa. Kysyimme hotellista. Taksin olisi saanut naapurikaupungista.
Kylä oli myös arvaamaton. Kuulimme säkkipillien soittoa ja kadut olivat aivan tyhjät. 4 hengen säkkipillibändi marssi reippaasti ohitsemme. Kenelle he soittivat jäi arvoitukseksi.
Pienen matkan päässä oli torilla markkinat. Ja kohta tapahtui. Paikallispoliisi ryhtäsi kadulle ja kohta tulikin valtava moottoripyöräjengi liiveineen kurvaamaan torin ohitse. Pyöräkulkue kesti n. 10 min ja sen jälkeen kaikki oli taas normalia leppoisaa sunnuntaipäivää. (olimme niin järkyttyneitä äkkitilanteesta, ettemme älynneet kuvata tapahtumaa)
Rantaan päästyämme yllätykset jatkuivat. Kylän, ja varmaan monen muunkin kylän ihmiset olivat kokoontuneet satama-alueelle kohtaamaan viikinkien maihinnousun. Sieltä he tulivat, nousivat maihin ja pelottelivat vastaanottajia.
Kokonaisuutena aika hurja paikka.
Matka 63 Nm.
10-12.8.
Matkaa on runsaasti jäljellä Lissaboniin, jossa olisi hyvä olla 17.8.14. Purjeet ylös ja matkaan. Luvassa on sopiva pohhjoistuuli, joka vie meitä ennusteen mukaan leppoisasti kohti määränpäätämme. Ennuste piti paikkaansa paitsi tuulen voimakkuuden suhteen. Tuuli oli 10-14 m/s ja aalto oli jo kasvanut 2-4 metrin korkuiseksi. Yöllä oli reivattava ja lopulta otettava purjeet kokonaan pois. Automaattiohjaus ei enää pystynyt ajamaan kasvanutta taka-aaltoa joten ohjaus käteen ja siinähän sitten seisoskelin, pussipimeässä odottamassa miten seuraava taka-aalto meitä vippaisee. Tia ei tykännyt.
Aamulla olimme Leixoesin sataman kohdalla. Auringon noustessa fiiliskin kohosi ja tein taas muutoksen. Emme mene satamaan vaan suuntaamme suoraan seuraavaan kohteeseen Avelaan 63 Nm päähän. Nostimme purjeet ja matka jatkui. Tuulta oli nyt sopiva 12 m/s ja vene kulki hienosti reivatuin purjein.
Kas kummaa, jo 10 tunnin päästä olimme Avelan joensuiston suulla. Jokea oli 3 Nm ajettavana. Myötävirtaa oli 7 solmua ja tuulta 12 metriä. Vene kulki moottorin tyhjäkäynnillä 11 solmua. Koneella oli ajettava virtaa nopeammin jotta ohjaus säilyisi.
Joen reunoilla oli mitä kummallisimpia asioita. Oli öljysäiliöitä sekä laivapurkaamo.
Sitten se oli edessä. Ajo kylkikiinnityksellä matalaan ponttoonilaituriin 12 metrin sivutuulessa ja 7 solmun myötävirrassa. Eipä onnistunut ensimmäinen eikä toinenkaan yritys. Onneksemme laiturille tuli mies jolle heitimme köyden. Keulan saimme kiinni keulapotkuria huudattaen ja perän vedimme kiinni vinssillä.
Pieni iltapala ja Markulle tuli välittömästi 12 h unet.
Matka oli 132 Nm ja 26 tuntia kiinnityksineen.
PIKKUVENETSIA
Satama on kuin slummista. Rannat laskuveden aikaan mutaiset ja satamarakennukset graffiteilla päällystetty. Laiturissa oli hyvin kuluneita paikallisia veneitä. Olimme tänä vuonna 20.s vieras.
Sataman rakennuksia
Muutaman sadan metrin päässä oleva kaupunki oli kuin mainoskirjasta. Erittäin siisti ja gondolit ajeluttivat turisteja lukemattomilla kanavilla. Rakennukset olivat mosaiikkilaatoilla koristeltuja. Ei ainoatakaan roskaa kaduilla. Todella viehättävä paikka.
Vastaus: tarkkaan laskien ja kuvaa suurentaen siitä löytää 10 merkkiä. (10.s on kuvan vasemmassa reunassa oleva liikennemerkin taustan siivu)
Paluumatkalla pysähdyimme suola-altaalle. Maistoimme suuresta kasasta suolaa ja se oli erittäin hyvää. Tia pyysi yhden "mitta-tuopillisen" mutta myyjä lisäsi siihen toisen. Hinta oli vain yhden (1) euron!
Aikataulutimme lähtömme myötävirtaan, jotta pääsimme takaisin Atlantille ja avovesille. Seuraava etappimme on myös joenuomassa sijaitseva satama Figueira da Foz. Portugalin hiekkaranta jatkui koko matkamme ajan.
Matka 38,1 Nm.
Tia tähystää puolen mailin päässä olevia auringonottajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti