2.12.14 olimme tutkineet sääennusteet valmiiksi ja sopiva hetki olisi päästä Gibraltarin salmesta lopullisesti jos lähtee matkaan klo 6.
Aamu kuitenkin oli samanlainen kuin eilinen päivä. Puskimme kaikkien 75 hv:n voimin valkoista vaahtoa vasten. Kärsivällisyyskään ei enää antanut periksi, mentävä oli. Ainut mikä menikin, oli polttoaine tankista. Lopulta vaahtopäät lakkasivat mutta rannikon matalikot olivat lähellä. Arvatenkin saattaa tietää mitä sitten tapahtuu; aallon korkeus nousee. Siinäpä sitten keikuttiin isommassa aallossa, olihan se vaihtelua tähän Gibraltarin (ongelmien) monipuolisuuteen.
Klo 9.20 tuuli oli jo laantunut 5,9 m/s ja seurauksena olivat merelle lähteneet kalastusalukset. Niitä tuli runsaasti merkitsemättömille kalanpyydyksille.
Ajassa 13.25 onnemme oli kääntynyt ja pääsimme Marokon puoleiselle Atlantille. Vapauttava tunne kun esteistä, olivat ne olleet minkäluonteisia tahansa, oli päästy. Olimme vapaat Gibraltarin "kirouksesta".
Matka jatkui tästä eteenpäin pitkin rannikkoa purjehtien. Muita veneitä ei näkynyt ja vene kulki 5,8 solmua. Vaikka ei tuullut kovasti ilma oli kylmä. Keskiyöllä tuuli nousi 8 m/s ja yö ei ollut niin pimeä kuin välimerellä. Tästä voisi jo melkein nauttia.
Otimme vhf-radiolla yhteyttä Rabatin satamaan, ilmoitimme tulostamme ja kysyimme pääseekö satamaan tällä kelillä. Satamahan on ollut yhtäjaksoisesti kiinni jo kaksi viikkoa vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi. Radioon vastattiin, että mikä perälippu meillä on ja lupaan ajaa sisään vastattiin, että kiitos!! Siis pääseekö vai ei? Kiitos!
Sisäänajo oli hankala ja siihen on kaatunut tänäkin vuonna purjeveneitä sekä yksi vene oli törmännyt hiekkaruoppaajaan.
Sprayhoodi alas, riskin miettiminen pois ajatuksista ja keskittyminen vain siihen mitä tulee tapahtumaan. Olimme laskeneet saapuvamme juuri nousuveden aikaan ja tämä helpotti elämäämme huomattavasti. Vene aallon päälle jotta näkee ja menoksi. Kaikki sujui kuin Strömsössä.
RABATIN MUODOLLISUUDET
Tulliin saavuttuamme ensimmäisenä tanakka mies tuli kysymään kuka on kippari. Tia osoitti minua ja siitä alkoi miehen onnittelut. Olimme ilmeisesti onnistuneet hyvin sisäänajossa ja heidän ei tarvinnutkaan tulla meitä pelastamaan.
VENEEN TARKASTUSKÄYNTI
Tia jäi toimistoon täyttämään lappuja ja kolme miestä tuli kanssani veneeseemme. Tilanne oli hieman kaoottinen. Meille oli tullut ajossa keulan pilssiin vettä ja pilssipumppu vain pyöritti sitä kova- äänisesti. Lisäksi veneessä on hälytysjärjestelmä joka huusi koko ajan.
Miehet laskeutuivat veneeseen, kysyivät hälytyksestä ja kävelivät keulaan. Siellä vesi pyöri ja vastasin, että hälytys tulee siitä, kun vesi nousee pilssissä. Näytin kännykästä hälytyksen jossa lukee että Rheya uppoaa!
Miehet hätääntyivät ja yksi miehistä löi 2 kertaa päänsä kiinni vetämääni kattoluukkuun. Yksi miehistä pyysi vielä nähdä moottorin ja en ehtinyt kunnolla avata kantta kun se jo riitti.
Veneen tarkastus kesti reilut 40 sekuntia ja miehet olivat jo takaisin laiturilla. Sieltä he tarkkailivat mitä aion tehdä uppoavalle veneelleni. Otin hälytyksen sulakkeen auki ja lähdin toimistoon. Pilssipumppu voi pyöritellä vettä niin kauan kuin haluaa, koska vesi vain kiertää suljetussa laipiossa.
Voi kun miesten ilmeistä olisi saanut kuvan, naamat olivat sen verran ilmeikkäitä.
Tian ranskankielen taidolla koko sisäänkirjautuminen oli ohi 40 minuutissa. Helppoa ranskaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti